Yö

En jaksanutkaan mennä nukkumaan vaan latasin ja katsoin kaksi uusinta jaksoa Terminator: The Sarah Connor Chroniclesia. Katson usein tv-sarjoja - ne ovat hyvä tapa paeta paskaa todellisuuttani. Tein myös sata punnerrusta - koetan uskotella itselleni että pysyn kunnossa niillä muutamilla lihasharjoitteilla mitä teen lähes joka päivä. En tietenkään pysy. Tuskin siitä haittaakaan voi olla, tosin.

Kello on puoli kuusi. Muut ihmiset alkavat kai pikkuhiljaa herätä, minä menen nukkumaan. En edes oikein tiedä miksi - en ole väsynyt. Suurin syy lienee se että nukkuessa kaikki on jokseenkin hyvin sen jälkeen kun saa unen päästä kiinni. Minulla on pari savuketta. Tekisi mieli mennä tupakoimaan, mutta taidan kuitenkin säästää niitä sellaiseen hetkeen kun ahdistus kasvaa sietämättömäksi. Löysin myös pussin jossa on lähes kymmenen euroa viiden ja kymmenen sentin kolikkoina. Niillä voisi ostaa huomenna ruokaa, mutta en kehtaa maksaa sellaisilla kaupan kassalla. Kaupan kassalla täytyy muutenkin olla vähintään kaksi kertaa tarvittava rahasumma käteisenä, koska electron ei välttämättä toimi ja sellainen tilanne luultavasti tappaisi.

Häpeän. Paljon ja kaikkea. Häpeän maksaa kolikoilla, häpeän olla köyhä, häpeän olla epäonnistunut, häpeän sitä että valehtelen koko elämäni muille. Häpeän ulkonäköäni, omia juttujani ja sitä miten helvetin epäkiinnostava voinkaan olla koko maailman mielestä. Ehkä eniten häpeän sitä että olen luovuttaja.